Talon on hiljentynyt, jos ei oteta huomioon, että edelleenkin tavarat vaihtavat paikkaa, housun lahkeessa roikkuu edelleen joku, mummo-koiria kiusataan :) Peenu (Dumbledor) pieni koiranpentu on edelleen kotona. Odottelen, josko löytäisin ihmisen, joka haluaa harrastaa aktiivisesti ja ymmärtää voimakkaan vahtivietin ja taistelutahtoisen/temperamenttisen pennun muuttuvan aikanaan murkkuikäiseksi hoffiurokseksi. Peenu ei ihan välttämättä sovellu sohvaperunaksi, vaikka osaa se senkin. Se on hyvin ahkera käyttämään hampaitaan. Se hyväksyy ihmiset ja tervehtii kaikkia, mutta ei heittäydy ystäväksi kaikille. Sitä saa rapsutella, mutta tuijottelee vain taivaanrantaan, jos hän ei ole se, joka tutustumisen on aloittanut. Katselee nenänvartta pitkin, että mitäs siinä lääpit :) 

Vahtimistaidosta se on jo antanut viitteitä ja sitä löytyy. Olin nukkumassa mökissä juhannuksena, kun isäntä tuli tummassa takissa hiljaa sisälle, ettei herätä minua :) Siihen meteliin heräs varmaan naapuritkin kun pikkuherra ilmotti tulijalle mitä mieltä se on asiasta. Pentu seisoi minun ja oven välissä hyvin tomerasti häntä ylhäällä ja murisi/haukkui matalasti ja näytti että puren jos tuut vielä lähemmäs, kunnes tunnisti tulijan. Peenu on yhden ihmisen koira, se ei suuremmin välitä koiralaumasta, viihtyy ja touhuaa myös yksikseen. 

Peenu on harjoitellut makkararuutua 4,5 viikkoisesta asti ja tekee jo pieniä makkarauria . Noutokin on alullaan, kun se tykkää noutaa leluja, joita sille heitän, se tuo ne iloisesti minulle. Se seuraa iloisesti, ei kylläkään opetettuna, vaan kun se on aina mun rinnalla, niin sitä on helppo palkata oikealla hetkellä. Olen sydänjuuriani myöten ihastunut tuohon pentuun, mutta oikean ihmisen löytyessä, valmis luopumaan siitä (ehkä).

Alla kuva kun pikkuherra tippui laiturilta yrittäessään tavoitella lumpeenlehteä. Nenä edellä umpisukellukseen, sieltä ylös ja ui reippaasti rantaan ja takaisin laiturille :) Sekunti tuon kuvan jälkeen painoi täysillä menemään ja kieppui nurmikolla. 

 

Peenu on ollut mulla mukana toimistolla, missä hallin puolella hakataan peltiä, suhisee ja rämisee ja paljon miehiä töissä. Kävelee reippaasti hallin läpi mun kanssa.

 

Ensi kevään pentusuunnitelmat saattavat ehkä sittenkin muuttua, kun haaveilemme Ayalle sittenkin vielä yhtä pentuetta, mikäli saan sen uroksen, mitä mietiskelen. No joka tapauksessa jommalla kummalla on toivottavasti keväällä vauvahoffeja.