Hieman tarinaa tulevien pentujen emästä. Lara on oma kasvattini ja aikoinaan sijoitin sen. Se asuu vakituisesti Oulussa, mutta on koko pentuajan täällä meidän luona. Se on keskikokoinen, temperamenttinen ja ihmisille hyvin avoin. Sen voimakas taisteluhalu aiheuttaa meillä iltaisin huonekalujen siirtymisiä, kun se repii pehmolelua mummonsa (Monzahova Beere) kilpaa, eikä kumpikaan ole valmiita luovuttamaan. Lara on aina mennyt rohkeasti tilanteisiin mukaan. Se on samanlainen kuin siskonsa (D-pentujen emä) että sulautuu helposti laumaan, eikä lähde turhaan haastamaan, mutta ei taatusti anna periksi jos toinen tulee päälle. Se on hyvin mustasukkainen muille koirille omasta ihmisestä ja oman ihmisen tavaroista (vartioi niitä). Se kertoo kyllä omasta reviiristään hyvin selvin sanoin, ettei kannata kauheasti kokeilla. Vaikka sillä on terävyyttä ja taistelutahtoa, normaali oloissa se on hellyyttä rakastava perhekoira, joka rakastaa lapsia. Se juttelee aika äänekkäästi, kun sillä on asiaa.  Vaikka kuinka miettisin sen luonteen huonompia puolia, en keksi niitä, mutta luonnetestissähän sen sitten näkee. Mutta tällainen Lara on kotioloissa. Sitä ei ole testattu, kun kasvattaja unohti ilmoittaa sen viime syksynä. Rakenteeltaan se on ihan kaunis ja palkittu näyttelyssäkin, vaikka ehkä se saisi olla hiukan kookkaampi, ollakseen näyttävämmän näköinen. Tässä koirassa olisi kaikki palikat mihin tahansa harrastamiseen ja sen takia tästä yhdistelmästä jää pentu kasvamaan kotiin. Siltä puuttuu kokonaan sellainen hoffin luonteenpiirre, että "onko ihan pakko?" Kaiken minkä se tekee, se tekee innolla.  Lara on aina ollut perusterve koira, syö melkein mitä tahansa. Ei närästä, kaasuunnu eikä minkäänlaisia allergioita.

Minulle on hyvin tärkeää, että emo on täällä minun silmien alla koko ajan. Vietän sen ja pentujen kanssa paljon aikaa ja pennut saavat myös elää muiden koirien kanssa (3 kpl). Kun pennut täyttävät kolme viikkoa, niin seuraavat 4-5 viikkoa ovat hyvin kiireistä vieraiden kestitsemisaikaa. Naapurin lapset (joita on aika paljon) käyvät sitten hoivaamassa niitä minun valvovan silmän alla, jotta pennut oppivat heti pienestä asti, että ihmisiä on erilaisia ja kaikki ovat mukavia  :D Kun touhuan niiden kanssa koko sen ajan, minkä pennut viettävät kasvattikodissa, opin niiden erityispiirteitä ja millainen kukin on. Silloin on ehkä helpompaa valita, mikä pentu kenellekin menee, eikä pelkästään värin perusteella. Odotan jo "innolla" metsään tutustumisreissua tuon lauman kanssa, jos niitä tulee se 12 mikä näkyi ultrassa. :)

43 vuorokautta täynnä.