Tänään oli vuorossa Saran opettaminen metsään, no tai siis onhan se metsässä käynyt ennenkin, mutta nyt olin yksin sen kanssa. Käytiin pitkä lenkki ja välillä istuskelin kannonnokassa ja annoin pikku-neidin touhuta omiaan. Pikkuhiljaa se uskaltautuikin jo kauemmas ja teki niitä omia lenkkejä, mutta on vielä sen verran nuori, ettei rohkeus ihan riittänyt lähteä kovin kauas. Kävi kyllä jo näkökentän ulkopuolella. Sen kun pitäisi oppia lähtemään "omille teilleen" eli etsimään niitä elukoita. Adaa ei voi päästää metsään, kun tietää, että se löytää hirven heti ja niillä taitaa  olla vasat nyt ja rauhotusaika.  Ihmeellinen tuo koiran muisti reitille oli ilmestynyt uusi liikennemerkki ja se piti haukkua ja murista oikein kunnolla. Sara on oppinut tosi hyvin tulemaan kutsusta luokse ja vauhdilla. Nytkin vaikka se näki, että minulla oli fleksi kädessä, tuli se kiltisti luokse. Vaikka se onkin pirun vilkas, niin silti se on ihana. Toivotaan vain, että siitä tulee oikea hirvikoira...noita kotisohvaperunoita meillä kun on jo riittävästi.

Hoffit jäi mököttämään kotia...tai huutamaan. Onhan se katastrofi, että heidät jätetään kotia ja pikkurätti pääsee mukaan. Bertta ei vaivautunut edes tulemaan vastaan kun tulin kotia, makasi vain sängyllä. Tänään olen suunnitellut pentulaatikon paikkaa, kun tuo remontti ei ehkä ihan ehdi valmistua ennen pentujen tuloa. Aikku saa sellaisen rauhallisen, pienen huoneen vallata lapsineen ensimmäiset kaksi viikkoa.