Nyt on sitten kaksi viikkoa täynnä ja hyvältä näyttää. Aya on hyvin rauhallinen ja hellyyden kipeä, kuten viimeksi  Se ei lähde enää ollenkaan Bertan riehumisiin mukaan, vaan tulee mieluummin mamman luokse. Bertta on kumma kun lenkille lähtiessä pitää aina körmyyttää Aya kunnolla. Joskus pelottaa, että Aya taittaa vielä niskansa kun tuo vauhtihirviö juoksee sen yli.

Kävin hakemassa koirille kanankauloja ja olipa pikkusen herkkua, ne katosi kurkusta melkein pureskelematta. Nyt on tullut tosi paljon pentueita, joten saapa nähdä montako blondiurosta meillä on syksyllä... Onneksi kyselyjä on kuitenkin tullut ja toiveissa olisi löytää myös aktiivisia koteja lapsosille.

Callen kanssa ollaan käyty pari kertaa harjotusraveissa, mutta nuoren miehen hormoonit käy vähän ylikierroksilla kun on päässyt muiden hevosten joukkoon. Eiköhän se siitä rauhotu, kun vaan harjotellaan, jos ei niin sitten mietitään syskyllä ruunaamista ilmojen kylmetessä.