Eipä ole tullut täälläkään käytyä aikoihin. Koirat ovat vain lorvineet, niin kuin emäntänsäkin  Ai niin, enhän ole lorvinut. Hankin itselleni taas työmaan...hevosen. Kumma juttu, kun on kerran 5-vuotiaana nostettu hevosen selkään, niin siitä ei pääse ikikuuna päivänä eroon. Taidan siitä syyttää edesmennyttä äitiäni  Olen miljoona kertaa päättänyt, että hevoshommat saa mun osalta riittää ja isätäkin oli välissä sitä mieltä, että minä olen niihin hommiin jo liian VANHA!! Ei sitä näköjään ole ikinä liian vanha.

Enhän minä sitä hevosta mennyt ostamaan, vaan yksi kasvateistani tuli mamma-terapiaan ja toipumaan. Kaksi viimeistä starttia keulasta seis ja lähes kävellen maaliin eli jossain mättää, mutta missä. Olen itseasiassa löytänyt jo parikin syytä, miksi minä en Rizinä juoksis...annetaan ajan kulua ja hoidetaan kroppaa ja päätä

Suunnittelen hirmuisesti Ayan astuttamista seuraavasta juoksusta. Bertta saa nyt siirtyä niistä hommista eläkkeelle, koska sen juoksut on mitä sattuu. Ayan sulhasesta vain ei ole mitään tietoa vielä. Ensin ajattelin, etten enää käytä sitä, mutta nuo sen ensimmäiset pennut ovat oikeita HOVAWARTTEJA. Hyvin eloisia ja rohkeita, mutta ei liian vilkkaita Tasmanian -tuholaisia. Ihmiset on nyt astuttaneet hurjasti koiriaan ulkomaisilla uroksilla, niin minä haluaisin löytää jostain "vanhan" suomalaisen uroksen, tietysti edellyttäen, että se sopii Ayan sukuun. Suunnitelmat muuttuu, ajatuksissa on yksi uros, mutta ei olekaan suomalainen... :) ko. koiralla on hermot +2 ja kovuus +3. Kunhan saan vähän lisäselvyyttä taustoista niin laitan sitten lisätietoa. 

Ilmoitin Ayan ja Laran Lahden ryhmänäyttelyyn ja mukavasti on sinne on tulossa Laran sisaruksiakin. Näemmäpä sitten siellä.