Talo on täynnä koiria  Isäntä jo tuumas, että eiköhän kaksi kerrallaan riitä... No joo, Lara lähtee Laurin ja Jaanan mukaan, kunhan löytävät sopivan asunnon. Rita on vain pari viikkoa, tyttären  loman ajan.

Larasta on kasvamassa nätti ja mukava koira. Luonnettakin tuntuu olevan riittävästi. Äiti ja mummu pitää tietenkin huolen siitä ettei silmille hypitä. Tarhassa Lara ei pysy enää yhtää. Ihan sama kuinka korkealta loikataan, niin neiti tulee. Kissan perässä tempaisi sellaisen 2,5m loikan alas eikä vauhti hiipunut yhtään. Lauantaina...vai olikohan se sunnuntaina kävi sisko Vappu (Bialy) kylässä ja kyllä tytöillä oli vauhti päällä. Vappu osoittautui "aika" kovapäiseksi. Olisi surutta ottanut äidiltään selkään, joka taas oli sitä mieltä, että kerran vierotettu on aina vierotettu. Takaisin ei ole asiaa. Rähisivät toisilleen oikein kunnolla, eikä Vappu tehnyt elettäkään perääntyäkseen. Siinä on VP:llä ja Annikalla työmaata pitkäksi aikaa  

Ayan kohtaukset ovat kadonneet ruokavalion myötä ja on muutenkin terveemmän ja hyvätuulisemman oloinen. Kotiruuan lisäksi annan sille pellavansiemenrouhetta, jota käytin hevosten mahavaivoihin ja hyvältä näyttää  pikkasen on rouva pulskistunut. No se onkin emännän koira.

Bertan olen ilmottanut näyttelyihin, mutta aina tulee joku muu meno, eikä pääse. Josko sitten messariin ainakin. Bertalla on ollut jatkuva korvatulehduskierre ja olen kieltäytynyt laittamasta sitä kortisonikuurille ellei ole aivan pakko. Nyt kun siirsin senkin kotiruualle, korvat on tosi hyvät (viimeinkin).

Sara karjalahirviö kävi Lahdessa eka kertaa junnuissa näyttelyssä ja sai kyllä huonon arvostelun. No olenhan myöntänyt etten tunne rotua, mutta minusta se on kaunis  Tuomarin mielestä se oli liian pieni ja täysin kehittymätön eli H. Korvat sivulla...ei normaalisti kyllä ole, mutta kehässä se oli vähän "anteeksi että olen olemassa" -oloinen. Tarvii aikaa kehittyäkseen. Onneksi sitä ei ole otettu näyttelyä varten, vaan ihan isännän metsästyskaveriksi ja siihen on ainakin hyvät eväät olemassa.

Ada taas on hoitanut syksyn hommansa 100 %:sti eli kaikki luvat on nurin. Toisaalta koiran kannalta on ihan kiva, että muutkin porukat pyytävät sitä välillä "talkoisiin".

Katjan koira Rita (Sweethov's Charita) tuli hoitoon pariksi viikkoa, kun Katja lähti etelän aurinkoon. Hyvin upposi joukon jatkoksi, jos nyt ei oteta huomioon, että Aya oli sitä mieltä, ettet kuulu tänne. Minun piti tehdä sille selväksi, että Rita on täällä ja pysyy. Rita ei saanut tulla lähellekään minua. Tänä aamuna totesin äkkiherätyksen jälkeen, että talossamme on VAHTIKOIRA  Omat koirat on jo tottuneet, että firman työmiehet käyvät välillä kahvinkeitossa, kun asuvat pihamökissä. Yksi työmies oli tulossa aamulla 5.30 aamukahvin keittoon, mutta matka tyssäsi ulko-ovelle ja minä olin saada sydärin. Rita nosti sellaisen metelin, että koko kulmakunta kuuli. Näin koirasta, että nyt ollaan tosissaan eikä peräännytä. Häntä ei heilunut ja tuijotus oli hyvin tiivis. Mies astui siitä huolimatta ovesta sisälle ja ehdin just saada pannasta kiinni, kun lähti hyppy kohti... Rita olis ihan oikeasti purru eikä vain varoitellut enempää. Sen jälkeen tehtiin tuttavuutta ja koira hyväksyi asian heti ilman enempiä kyräilyjä

Nyt odotellaan vain pakkasia ja lunta. Joka paikka on kurassa ja pimeää...ei kiva.