kylläpä se aika rientää. Seitsemän viikkoa jo kulunut ja Aikku on kuin tynnyri. Pikku-hoffit jo liikahtelee, varsinkin aamusella Aya on ihmeissään, kun maha elää ihan omaa elämäänsä. Pikkusen paremmin on jo ruokakin ruvennut maittamaan...ainakin äitinsä ruoka. Se on kumma, kun noille antaa ruokaa, niin varmasti yrittävät vaihtaa kuppeja. Toinen saattaa saada parempaa Jälkiruoka onkin sitten herkkua...ihan kotimainen porkkana. Bertta onneton pääsi syömään porkkanansa mun sängyssä...no tietäähän se miltä se näytti sen jälkeen.  Koirat on kovasti remonttimiehillä kaverina, onneksi ehtivät estää Berttaa merkkaamasta märkää betonia, kun rouva oli juuri tulossa tutkimaan onko hyvin tasoitettu lattia ja laskut oikein

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia ja tänään leikittiin pyromaania kulottamalla heinikkoa. Bertan kanssa on nyt muutaman kerran käyty kylällä kentällä ottamassa tottistreeniä...vähän talviruosteessa tuntuu olevan. Liikaa virtaa ja riekkumista... No eipähän tarvi potkia eteenpäin. Pysyis vaan irti mun hihasta. Hieman havaittavissa keskittymiskyvöttömyyttä... eiköhän se taas siitä, kun treenaillaan säännöllisesti.

Aurinkoista ja lämmintä kevättä kaikille. H-hetki lähestyy