Se on sitten taas maanantai :) Melkoinen viikonloppu takana ja ihan vain "niissä" merkeissä.

Juups perjantaina suunnistettiin Bertan kanssa uudelleen Lohjalle ja yövyttiin siellä ja jatkettiin harjotuksia lauantaina. Nuoren parin yritys oli kyllä hyvä, mutta lopputulos oli mitä oli  Minun laskelmien mukaan lauantai oli vasta 12 pv, joten ehkä kaikki toivo ei ollut vielä menetetty, vaikka arvot torstaina oli jo liian korkeat. Rouva oli itse asiassa ulkoisesti valmis vasta lauantaina.  Bertan kanssa ajeltiin lauantai-iltana räntäsateessa kotia ja suunnitelmat oli jo toukokuun juoksussa.

Sunnuntaina Nasse tuli porukoineen Juornaalle ja saatiin vieraaksi Kathrinakin. Ikää tuli hiukan lisää siitä nauramisesta...kun ei meinannut loppua tulla. Kummemmin en aio kommentoida sunnuntai-illan tapahtumia, kuin, että kaikkea sitä näkee ja kuulee kun tarpeeksi vanhaksi ehtii   Joulukortitkin tuli siinä sivussa suunniteltua.... Ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa, sen verran epätoivo jo iski. Mikä tässä mättää, kun rouva on niin tyrkky (ristin sen jo horoksi) ja uros yrittää, mutta kun ei.... No Jukka ja Ritva jätti Nasse-pojan meille "hoitoon" niin kauaksi aikaa kun rouva on tyrkyllä. Nassekin rauhottu kun minä siirryin sen kans olohuoneeseen nukkumaan. Jostain syystä meistä tuli ylimmät ystävät Täytyy sanoa, että on kiva ottaa tuollainen koira hoitoon, jolla on todella hienot käytöstavat...vaikka talossa on kaksi narttua ja kollikissa. Nasse ei muuten syönyt Artoa, ihmetteli vain miksei se juokse karkuun.

Maanantaiaamuna klo 6.15 SE SITTEN TAPAHTUI.Tosta vain olivat yhtäkkiä kiinni toisissaan elikäs mun laskujeni mukaan 14 pv alku. Ajattelin tänään otattaa siitä progearvon ihan mielenkiinnosta, koska jos tuosta ihan oikeasti joku pentu tulee, niin mistä ne torstain arvot napattiin... Jokusen kun olen noita juoksuja nähnyt, niin ehkä kuitenkin tiedän millon se alkoi...sen verran monta viikkoa sitä syynättiin.

Aya on opiskellut biologiaa ikkunasta tuijottamalla  Isolle pojalle piti vähän muristakin, kun pelotti (pelottikohan sittenkään...) niin pirusti. Onneksi mamman sylistä löyty taas se "lapasen" turvapaikka (tais ilmoittaa TÄMÄ ON MUN PAIKKA!!!).

 8.12. jatkuu...  nyt sitten vain odotellaan. Pariskunta suoritti velvollisuutensa tänä aamuna. Tuo aamun varhainen aika näkyy olevan  "onnen aika". Nassukka lähteekin huomen aamulla sitten Tapion mukana Vihtiin, josta Jukka käy sen hakemassa kotia. 

Ei se tuo meidän Aya sittenkään ole mikään lapanen  se pisti ison pojan kunnolla ojennukseen eilen. Siis näytti tappelulta, mutta oli hetkessä ohi kun karjasin ja neiti seisoi uhmakkaana häntä ylhäällä muristen Nasselle. Olisittepa nähneet sen ilmeen!!!   Jos katse tappais, niin Nasse olis jo tuhkaa. Nasse oli vähän ihmeissään, että mikäs likka se tuo on kun pistää hanttiin eikä vedäkään selälleen vanhemman edessä. Ja neuvottelu tuli siitä, kumpi saa olla mun vieressä, se on Ayan paikka...näköjään. Rapsuttelin Ayaa kun Nasse yritti tulla rapsutusosingoille. Aikun mielestä Nasse on ollut riittävän kauan aikaa meillä.