Jos mieli masentui hieman sunnuntain luonnetestistä, niin nyt voin sanoa nähneeni ihmeen ja sen ihmeen nimi on LARA  

Eilen illalla istuskelin olohuoneessa katsomassa telkkaria ja koirat makoilivat siinä ympärilläni. Tapsa oli mennyt yläkerrasta hakemaan jotain. Yhtäkkiä Lara 5kk hyökkäsi karvat pystyssä hirmuisesti rähisten eteiseen, ennen kuin isommat edes pääsi ylös. Tapio tuli hiipimällä portaita alas ja koirien kiusaksi oli laittanut mustan nahkakassin päähän ja kulki kyyryssä. Pikku neiti ei miettinyt sekuntiakaan, kun se salamana hyppäsi vasten "rosvoa" ilmottaen, että "nyt kannattaa häipyä tai PUREN!"  Sitten se tunnisti isäntänsä hajusta ja häntä alkoi heilua. Olipas pennussa ASENNETTA

Tänään se osoitti "fiksuutensa"

olen vähän koristellut terassia viihtyisämmäksi ja tein toiseen päätyyn koirille oman tilan, mistä ne pääsee tarhaan ja sisälle. Lara on karannut joitakin kertoja väliaidan läpi tekemään pieniä tihutöitä muualle terassille ja olen kieltänyt sitä siitä. Kun se jyrsi kuudesta uudesta puutarhatuolista viiden käsinojat. Kävin ruokatunnilla kotona ja näin parkkipaikalta kuinka neiti juoksee äkkiä läpi terassin omaan päätyyn. Menin sisälle ja katsoin ikkunasta, niin neiti törötti muiden joukossa verkon takana, niin kuin ei olis missään ollutkaan...ainoastaan runkoruusujen koriste sammaleet sen pedillä paljasti, mitä se oli ollut hetki sitten tekemässä

Et voi rangaistakaan kun se on omalla paikalla... Sammaleita kun näytin sille kysyen kuka, niin se suurin piirtein vihelteli... orava toi...

Larasta tuleekin meidän Laurin ja tyttöystävänsä Jaanan koira. Annan sen heille sijoitukseen, koska nuoret jaksavat enemmän  jos vaikka innostuisivat kulkemaan sen kanssa koulutuskentälläkin. Asuvat vielä toistaiseksi meillä, joten pikku-neiti pyörii jaloissa edelleen.