IN MEMORIAM Monzahova Beere 16.4.2005-5.5.2014

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Kävimme aamulla lenkillä koirien kanssa. Bertta ja Aya riehuivat kuin viimeistä päivää...tai ainakin Bertta. Se kantoi suuria oksan karahkoita ja kävi kiusaamassa meitä. Se oli täynnä elämää. Illalla kun olimme jo nukkumassa, Bertta tuli meidän keskelle. Makasi siinä jonkin aikaa, molempia tönien. Voi kun sillä olisi ollut sanoja :'(  Sen jälkeen se oli pyytänyt Juuliaa päästämään itsensä ulos. Juulia oli mennyt sitten kutsumaan sitä, mutta koiraa ei näkynyt missään. Menimme koko porukka ulos huutelemaan koiraa, mutta ei, ei näkynyt. Hetken päästä näimme kun Bertta tuli hyvin hitaasti metsästä mökin takaa. Arvasin heti, että nyt on iso hätä. Näin koiran, se oli valtava, aivan turvoksissa ja tuskissaan. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja lähdimme ajamaan Porvooseen saman tien.

Matkalla Bertta hyppäsi auton takaosasta penkille ja painoi päänsä Tapion olkapäälle matkan ajaksi. Eläinlääkäri antoi kipupiikin heti. Sen jälkeen hän pisti neulan kyljestä mahalaukkuun, jolla saatiin kaasua purettua ulos ja helpotettua koiran oloa. Vatsa pehmeni, mutta alkoi täyttyä heti uudelleen. Ultrassa näykyi sitten jotain kamalaa. Perna oli valtavan suuri ja epämääräisen näköinen. Oliko se revennyt mahalaukun kiertymässä, vai oliko se syynä kiertymään. Sitä eläinlääkäri ei osannut sanoa, mutta epäili, että siellä on iso kasvain. Bertta raukka ei olisi enää kestänyt matkaa Viikkiin saatikka leikkausta. Päätös piti tehdä heti.

Niin meille maailman tärkein ja viisain koira lähti sateenkaarisillalle. Jäljellä on vain järkytys, mitä tapahtui?????? Miksi nyt jo???? Kävikö Bertta hyvästelemässä meidät silloin makuuhuoneessa. Elämä jatkuu, mutta nyt on talossa tyhjyys kun se suuri vahtikoira on poissa. Jaloissa temmeltää pieni musta pentu, jolla on todella suuret saappaat täytettävänä. Elämän kiertokulku näkyi koko karmeudessaan, kun Bertan lähdön aika tuli ja samalla lauma pieniä hoffinalkuja lähti valloittamaan maailmaa.

Aya raukka on todella maassa. Sen tuki ja turva on poissa. Nyt se hakee koko ajan turvaa minusta ja seuraa kaikkialle. Ayalle Bertta oli koko elämä. Joka aamu ja ilta Bertta pesi Aikun naaman ja ohjasi sitä elämässä. Nyt sen pitää kyetä itse ratkomaan kaikki ongelmat.