Huoh...kävinpä sitten ruokatunnilla kotona :( Ajattelin aamulla, että vaikka Arttu on tottunut olemaan ulkona, niin en raski sitä ulos jättää pakkasen takia. Ei olis pitänyt ajatella! Laitoin sen kodinhoitohuoneeseen (iso) luun, ruokakupin ja vesikupin kanssa. On ollut siellä ennenkin.

Tulin ruokkiksella kotiin ja ihmettelin kun omat koirat ei tule vastaan. Ensimmäinen ajatus "mitäs ne likat nyt on tehneet". Kiersin kaikki huoneet mihin ne pääsee, enkä löytänyt mitään. Aya ja Bertta makas vain keittiön pöydän alla, kunnes sain ne houkuteltua tervehtimään :) Päästin ne ulos ja menin päästämään Artunki...??????...mistä ihmeestä noita puunsiruja on tullut aulan lattialle...Avasin kodinhoitohuoneen ovan...ja P......LE!!! MIKÄ NÄKY Oven karmit oli kokonaan syöty, ulos menevä ovi oli täynnä kynnen jälkiä, paperinkeräyslaatikko tyhjennetty, syöty ja lehdet silputtu, pyykit narulta viimeistä sukkaa myöten oli lattialla, pöydältä oli tiputettu kaikki minkä vain irti sai (radio, kori jossa oli miljoona ruuvia, luutut, ämpärit, laskostetut pyykit,  pyykkipulverit ym. ym.) ja kaiken lopuksi oli iso vesikuppi kaadettu romujen ja vaatteiden päälle. Arttu hyvin iloisena kaiken keskellä. Sen jälkeen käytiin "neuvottelu" saako näin tehdä. Yritäppä olla nauramatta kun koira laittaa kasan päälle maate, piilottaa pään silmät peittäen isännän kalsareihin ja leikkii olevansa piilossa ihan hiljaa. Sen jälkeen päästin sen ulos asioille, ennen kuin väännän sen solmuun... ja laitoin tekstarin Markulle "tuu hakemaan Arttu kotiin, ennen kuin Tapsa tulee reissusta".

Ayan ja Bertan käytös osoitti, että koira voi tuntea syyllisyyttä tai myötähäpeää toisen puolesta..."se ei oltu me". Hanki iloinen ja huoleton palveluskoira...HOVAWART.

PS. Verhotkin oli sitten olleet vissiin väärän väriset :(  Kappa oli ja korkealla...löytyi samasta kasasta muiden "tarpeettomien" romujen seasta...

Herra täystuho :) Azure