Voi näitä kelejä :( Aamulla kun menet töihin on pimeää ja iltapäivällä kun tulet töistä on pimeää. Täällä maalla kun ei ole edes noita katuvaloja. Ei millään viitsis tuolla pimeässä koirienkaan kanssa hiippailla. Vaikka isäntä kyllä aamulla vihjaili, että emäntä ja Aya vois lenkkeillä enempi....

Eilen käytiin Ayan kanssa jonottamassa joukkosilmäpeilaukseen. Huh, olipa väkeä pienissä tiloissa ja vaikka minkä sortin "lattiamoppia". Jono oli ulos asti. Herkkähipiäistä Ayaa suorastaan inhotti kaikki liian lähelle tunkevat "kääpiöt", kaikista ei edes tiennyt onko k yseessä etu- vai takapää Oikein hyvät ja terveet oli silmät. Monta erirotuista siellä oli, joilla ei tulos ollut olleenkaan hyvä. Aya oli ainoa rotunsa edustaja. Eräs pikku koiran omistaja kyseli Ayasta ja yleensä hoffista, kun oli suunnitellut laittavansa ison koiran, vähän niin kuin omaksi turvaksi. Meidän neiti käyttäytyi erittäin fiksusti ja rauhallisesti, joten sanoin, että siihen ei kannata uskoa, että hoffi olisi aina tällainen :)

Bertta on vain täynnä virtaa, eikä juoksusta tietoakaan, ellei oteta huomioon sitä että karvat ovat siirtyneet lattialle. Olis voinut käydä kokeilemassa alokasluokan tokoa. No ehtiihän sitä.

Viikonloppu onkin sitten taas matalaliitoa. Arttu (Azure)-poika lähtee iskä-Veetin kanssa opiskelemaan koiranäyttelykäyttäytymistä Jyväskylään. Ennen näyttelyä käydään tutustumassa uuteen tulevaan perheenjäseneen  karjalankarhukoiran pentuun. Ilmoitin kasvattajalle, että meille sitten se kaikista kovapäisin ja ärhäkin neiti, kiitos. Se on isännän joululahja, Adan rinnalle kasvamaan.