Meillä olikin reilu viikko sitten hulinaa kun Napsu (Flame) ja Elmo (Elmore) tulivat meille hoitoon. Viikonloppu meni Mypekon match showssa tuomaroimalla lauantaina. Napsu lähtikin sunnuntaina kotiin. Tiistaina olin töissä Vantaan toimistolla, kun alkoi tulla viestejä, että kirkonkylällä on nähty vaalea hovawart. Uskokaa, että tuli tuskan hiki. Soitin Pirjolle, että mene katsomaan onko meidän koirat tallessa. Pirjo soitti, että Aya, Helmi ja Eeka ovat tallessa, mutta kodinhoitohuoneen ovet ovat selällään ja hoitolainen Elmo hukassa!!! Palkat jäi siihen paikkaan, kun hypättiin autoon Tapion kanssa ja kohti Askolaa. Askolan facebookista saatiin seurata koiran etenemistä. Onneksi ihmiset ovat aktiivisia tällaisessa tilanteessa. Tiesin, että koira ei varmasti anna kenellekkään kiinni, joten kaikille vain tietoa, että jos koiraa näkyy, soitto meille. Aina kun päästiin paikalle, missä koira oli nähty, se oli ehtinyt häipyä. Soitin Hannelle Rodokselle ja kerroin tilanteen. Sen jälkeen laitoin julkisesti etsintäkuulutuksen ja hurja määrä koiraihmisiä sekä koirattomia, lähti liikkeelle. Puoli neljältä tuli viimeinen ilmoitus ja meinasi jo toivo mennä. Ilta läheni pikkuhiljaa, eikä koirasta näkynyt karvaakaan. 

Lopulta tuli puhelu, että nyt se koira on täällä ja makaa tienlaidalla. Sinne vauhdilla ja tiedettiin jo alue, missä se on. Lähdimme Eekan kanssa metsään, Eeka nappasi heti jäljen ja pian näimmekin koiran. Löysäsin Eekan irti ja se pyhkäsi Elmon luokse leikkimään. Menin kyykkyyn ja kutsuin Eekaa, jolloin Elmo tulla pyrähti suoraan syliin. Siinä se nyt oli lopultakin! Se oli ollut karkuteillä n. 12 tuntia ja kilometrejä taisi kertyä lähes 40. Etutassujen anturat on kuluneet ja lihakset jäykkänä, mutta muuten on kaikki hyvin. 

Onneksi koira löytyi ennen yötä. Seuraavana päivänä tuli kylältä tieto, että samalla alueella on nähty neljän suden lauma. En ole varma, onko tämä tieto vahvistettu, mutta onneksi koira on kotona.