Nyt on parhaat mahdolliset ulkoiluilmat Yritin ottaa kuvia metsälenkiltä, kun puut on paksun kuuran peitossa ja iltapäivän "sininen hetki". Mutta kuvaamisessa minulla on peukalo keskellä kämmentä. Tuli ihan mieleen lapsuuden ajan talvet, kun päivät pitkät hiihdeltiin tällaisissa maisemissa.

Meillä on saanut koiranruokasäkit olla aina rauhassa omalla paikallaan, kun koirat ei ole koskaan niistä yrittänyt syödä. Olen puoliajatuksissani miettinyt, miten pennun ruokasäkki on vajennut niin nopeasti...no ehkä se on vain mennyt. Parina päivänä olen huomannut, että joku on käynyt ronkkimassa sitä, mutta ehkä se on tuo kissa vain hyppinyt sen päällä. Eilen ajattelin lopulta, ettei tämä peli enää vetele, se säkki vajenee ihan oikeasti, eikä tuo katti noin paljoa syö!!! Näytin säkkiä koirille ja kysyin "kuka on syönyt pennun ruuat?" Yksi koira katosi salamana eteiseen...kukahan se lie Bertta tuli katsomaan, onko mammalla hyvää ja pentu tulla sähelsi muuten vaan. Kadonnut otus oli tietysti Aya. Kannattais katsoa koiraansa tarkemmin... Sehän on lihava!!! näyttely sunnuntaina ja viikon päästä toinen...koira on juostessa jotain hyllyvää...arghhh... Ehtisköhän tuo laihtua kahdessa päivässä tai jos laittas sen sellofaanissa saunaan. Aya ei ole ainakaan nälkää nähnyt.

Kasvattaja oli opettanut Saran siihen, että se saa syödä pitkin päivää, koska kupissa on koko ajan jotain. Ei onnistunut meillä, koska tuo porsas syö ne heti kun käännän selkäni, oma ruoka ei kelpaa. Pikku neitikin on sitten saanut opetella ruoka-ajat.

 

Käsimäen Sara 2kk

 

Monzahova Beere ja Uskihoff's Aya

 

PS. Huomatkaa olen oppinut lisäämään kuvia tänne.