Jotenkin tuntuu ettei nuo tähdet nyt ihan kohdallaan ole, kun tuntuu, että elämä on yhtä hässäkkää.

Ayan kanssa käytiin eilen päivystävällä eläinlääkärillä, kun sille tuli taas se kakomiskohtaus. Yritti syödä vanhaa heinää, sanomalehteä, muovipussin, jopa mun hiukset kelpas. Koira oli ihan paniikissa. Yritti yökkiä, mutta mitään ei tullut...edes limaa. Vatsa turposi, jolloin tuli äkkilähtö :( Mahasta kuului julmettu kurina. Näin jo mielessäni kauhuskenaarion vatsalaukunkiertymästä :( :( Vieläkin näen kokemuksen Inkan kanssa, jolloin se ei saanut eläinlääkärin apua, vaan poliisi kävi lopettamassa sen kotia. Onneksi kuitenkin kaikki meni sitten hyvin. Päästiin lääkäriin niin nieleminen oli loppunut, vatsa rauhottunut ja lämpökin palannut normaaliksi. Paniikki oli kyllä suuri ja hätä.

Ei tässä vielä kaikki :) Arttu (Azure) tuli hoitoon eilen illalla, kun on se messarin näyttely viikonloppuna. Aamulla Arttu sitten mystisesti katosi. Huutelin sitä pihalla aikani aamulla ja lopulta soitin Markulle, että tule etsimään sitä, kun mulla ei ollut autoa käytössä. Koko kylä koluttiin, soitettiin tarhat ja tuttavat. Kaikille vastaantuleville ihmisille ilmoitin kadonneesta koirasta. Menin töihin ja tein ilmoituksen Artusta kylän ilmoitustaululle ja Markku vei vielä paikalliseen pankkiinkin sen. Koira oli kadonnut kuin maan nielemänä ??? Ajattelin, ettei se ole ikinä aiemmin ruukannut lähteä...miksi nyt, kun talossa on neljä narttukoiraakin...

No löytyihän se lopulta...ja arvatkaapa mistä Meidän pihamökistä nukkumasta sohvalla kaikessa rauhassa. Ei päästänyt ääntäkään kun huutelin sitä siinä mökin kuistilla. Niko oli aamulla laittanut sen sinne töihin lähtiessään ettei lähde auton perään...työkiireessä unohti  vain ilmoittaa minulle No onneksi koira oli kunnossa. Tuossa Myrskylän tiellä kun tuo liikenne on välillä ihan kaistapäistä.

Joo, olis se messari viikonloppuna, MUTTA arvatkaa tuliko työeste Ei muuta kuin auton nokka kohti Jyväskylää firman joulujuhlaan ja koulutukseen. Pitäisi tietää ettei tuollaisia järkätä, kun on tärkeämpääkin menoa.

Onneksi Annika vie Artun lauantaina ja pääsen itse sitten sunnuntaina. Toivottavasti maalaistollo osaa käyttäytyä...ei nimittäin ole ikinä ollut sellaisessa hässäkässä. Onneksi Artulla on päässä kaikki palikat kohdallaan, se ei turhia stressaa asioista.