Ayasta tulee sitten viestikoira. En aja sillä normijälkeä ollenkaan, kun se on erittäin hyvä jäljestämään riistaa :D Tänään isäntä ampui peuran, mutta ehti pimeä tulla ja elukka juoksi jonkin matkaa. Aya haettiin kotoa ja vietiin sinne, missä otus oli ollut ja se nappasi jäljen heti ja peura löytyi nopeasti :) Nyt Ayalla on selkeä homma, eikä sitä voi enää kieltää ajamasta elukan jälkeä. No ehkä se sitten vanhempana ymmärtää, että ajetaan sitä jälkeä mille on lähdetty. Sen kanssa vois käydä kokeilemassa joskus metsäjälkeä :) Hoffi on monipuolinen rotu!

Ens viikolla loppuu koirien loma ja aletaan taas treenaamaan.

Aivan käsittämätöntä tuo karvanlähtö. Minä, joka en ole mikään perussiisti ihminen, imuroin lähes päivittäin, muuten hukutaan mustiin karvoihin. Niitä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista: avaamattomasta voirasiasta, räiskäleistä, lihakeitossa, vaatteista nyt puhumattakaan, tyttäret ovat ilmeisesti rentoutuneet pää tyynyllä ja luultavasti peitto päällä, on meidän sänky sen näköinen :) Jopa mun työpaikalta niitä löytyy...siellä ei ole muilla koiraa... Bertta liikkuessaan pudottaa oikein tuppoja. Mitähän järkevää käyttöä noille karvoille keksis, se on nimittäin loppumaton luonnonvara :D

Onkohan muilla tennispallohullua koiraa??? Bertta menee vaikka solmuun sen pallonsa kanssa. Ostin sille uuden tennispallon. Annoin sen B:lle ja se oli nyljetty viidessä minuutissa. Sen jälkeen se limainen vätkylä pallo piilotetaan mun tyynyn alle, josta se illalla osuu tietty mun käteen ja heitän sen  hiivattiin. Rouva ponkaisee hakemaan sen, "yes mamma leikkii mun kans" ja taas se vätkylä on mun sängyssä :D :D Löysin sellaisen pitkulaisen tennispallotyyppisen patukan kaupasta ja se on osoittautunut aivan ehdottomaksi motivointipatukaksi.

Ayaa moiset ei kiinnosta, se on tyytyväinen mamman sylissä ja katselee muuta maailmaa ylväästi ylhäältä päin :) Se ei käsitä kasvaneensa 25 kg:a sylikoiran mitoista ulos. Täysin pilalle hemmoteltu hovarontti. :D