Nyt on sitten käyty luonnetestissäkin. Päällimmäisenä on lievä pettymys  Ne osa-alueet, mitä minä pidän tärkeänä rodussa osoittautuivat tänään näiden kolmen kasvatin heikoiksi kohdiksi. Kaikki kolme kyllä läpäisi testin, mutta tämän päivän testin mukaan koirat ovat toimintakyvyttömiä, puolustushaluttomia, hieman pehmeitä (pehmeitä) ja hermorakenteeltaan rauhattomia. Uskomattominta oli etteivät ne päästäneet ääntäkään koko testin aikana, jos ei lasketa Ayan muutamaa haukkua selän takana.

Suurin pettymys oli Aya. Koira toimi normaaliin elämään  verrattuna täysin päinvastaisesti (??????) Aya ei ole koskaan väistänyt ihmistä, nyt väisti ja välillä ihan kunnolla... harrastaa rättileikkejä sekä ihmisten että koirien kanssa, nyt ei yhtään yritystä...vahtihaukku todella herkässä kotona ja autossa, nyt ei ääntäkään...puolustuksesta ei tietoakaan...ja ampuminen!!!??? koira on ollut mukana metsällä useita kertoja (esim. kyyhkyspassissa) ammuttu kymmeniä kertoja metrin päässä ja noutanut häntä heiluen lintuja, nyt hieman reagoi, pyöräytti korviaan ja häntä laski (oli hivenen levoton). Paineistuksen kasvaessa, myös hermojen taso alkoi näkyä. Kasasi kyllä itsensä ja meni testin läpi, mutta ei ollut se Aya, minkä minä tunnen. Ainoa hyvä ja positiivinen asia oli pimeä huone. Koira tuli suoraan jäljestäen mun luo ilman epärointiä. 125p  En tiedä kuinka paljon vaikutusta sillä oli, että juoksu alkoi samantien kotimatkalla. Ayan B-pentujen isän jälkeläiset loistivat testissä. Koko testin kaikki koirat olivat hermorakenteeltaan +1 koiria, mutta oli paljon hyviäkin osa-alueita.

Amarante oli suunnilleen samaa kuin Ayakin, mutta taistelutahto sillä oli kohtuullinen ja siinä ero. 155p

Azure oli taas ihan omaa luokkaansa. Ei regoinut mihinkään millään lailla. Onneksi koiran omistaja on huumorintajuinen, kun seurasimme, kuinka isäntä yritti keksiä mitä tahansa materiaalia, että olisi saanut sen edes hetkeksi koiransa suuhun...taistelemaan. Sellaista ei löytynyt.   Onneksi se on hyvässä perheessä KOTIKOIRANA. Harrastuskoirana se olisi tullut bumerangina takaisin. Sellaista keinoa ei löydy, millä sen saisi motivoitumaan mistään...paitsi sana KISSA...ja toinen uros. Artunkin testin lähestyessä loppua alkoi näkyä paineensietokyvyn heikkous, mutta ei ehkä niin voimakkaasti kuin tytöillä. Se oli valmis lähtemään joka tilanteesta pois. Koira elää täysin vapaana kotona maalla, on hihnassa ehkä pari kertaa vuodessa (mitä se inhoaa yli kaiken). Kuitenkin se oma piha on, mitä vahditaan. Naapurin isäntä tuli pimeän kähmässä metsän poikki pihaan ja Arttu hyökkäsi sinne. Pysäytti miehen rajalle, omistaja oli varma, että käy kiinni. Mutta onneksi ei, seisoi edessä haukkuen 10 sentin päässä (eikä pakittanut) ja esti tulemasta tontille, kunnes omistaja tuli viereen. Siis Arttu PIHAVAHTI.

Siinä oli tuomareillakin ihmettelemistä, mikä tämmönen koira on, joka ei ota vieraisiin mitään kontaktia, se on täysin omistajansa koira. Antaa rapsuttaa kyllä, mutta siihen se sitten jääkin.

Mietiskelin illalla, mitä jäi käteen. No samat ihanat koirat tietenkin, mutta kuten Kathrinan kanssa juttelin puhelimessa, tulin siihen tulokseen, että  seuraavia pentueita suunnitellessa näyttelytuloksille ihan sama, kunhan on terve koira, eikä hylkääviä virheitä. Mutta koiran luonteesta pitää olla näyttöä. Ei niinkään välttämättä käyttöpuolelta, vaan vähän joka puolelta.  Hermot, toimintakyky ja tasapaino. Löytyyköhän niitä...varsinkaan jotka sopisivat koirilleni ja eniten mietin, onko omat narttuni sellaisia, että niillä on mahdollisuus jättää, niitä vahvasti jalat maassa ja hyvän itsetunnon omaavia jälkeläisiä. Molemmat omat koirani ovat todella erinomaisia jälkikoiria ja jaksavat keskittyä jäljestämiseen pitkäksikin ajaksi, mutta kun koiran pitää pystyä toimimaan paineistettuna, siltä ei löydykään sitä tarvittavaa sisua ja asennetta, vaan hakee helposti tukea omistajasta...siis kiipeää syliin  

Jos itse olisin motivoituneempi, saisin varmasti helposti käyttötulokset ja ehkä käyttövalioksikin Ayan. Se on hieman pehmeä, miellyttämisen haluinen (helppo motivoida), tykkää yhdessä touhuamisesta, tarpeeksi vilkas ja osaa kuitenkin keskittyä ja kuuntelee käskyjä. Eli on ihan hyvä harrastuskoira, mutta pimeälle kujalle en taitas sen kanssa yksin uskaltautua

No en pelkästään moiti kasvattejani  Koirat ovat todella yhteiskuntakelpiosia ja elämäänsä tyytyväisiä. Ei tarvitse varoa niiden kanssa missään normaali elämän tilanteessa. Eikä niiden  elämässä ole paineistusta samalla tavalla kuin testissä. Uros uros ja narttu narttu -yhdistelmä ei välttämättä onnistu, mutta ihmisiä kohtaan avoimia, mutta eivät mielisteleviä.

Jeps, tulipas taas analysoitua. Minusta nuo koirat ovat todella ihania, vaikka niistä puuttuukin se "jokin", mutta työkoiriksi en niitä myisi. Odotan mielenkiinnolla muidenkin testaamista.

Eli jos kootaan yhteenveto, niin eniten petyin siihen, ettei minkäänlaista puolustusmekanismia löytynyt. Ehkä ne luottaa siihen, ettei ihminen voi olla paha  ...tai sitten omistaja on liian vahvaluonteinen, että koiran mielestä paras ratkaisu on antaa isännän/emännän hoidella hommat.