Huomenna pennut on sitten viisi viikkoisia. Luopumisen aika lähenee,,,nyt saisi aika hidastua. Lapset onkin saaneet viettää pari päivää koko päivän ulkona, kun on ollut niin hyvä ilma. Ja kyllä vauhtia riittää. Yöllä olivat onnistuneet valtaamaan koko huushollin, kun portti oli siirtynyt pois paikalta. Miten yhdeksän pentua voikin olla niin hiljaa, ettei kukaan ole kuullut niiden seikkailevan ympäri kämppää.

 

Blanche-tyttönen etsii vielä sitä omaa ihmistä (vaikka vois kait se kotiinkin jäädä). Se on temperamenttinen ja rohkea. Repii rättiä jo täyttä päätä Siitä saa oivan harrastuskaverin. Saatanpa sen sijoittaakin. Jäljesti pienen "makkara" (jauheliha) jäljenkin

 

Bertta-mummu vahtii pentuja silmä tarkkana, mutta ei viihdy naskalihampaiden joukossa yhtään. Joku erehtyy ottamaan mummun karvoista kiinni, niin raketti ampasee portin yli. Pennut on aika hyvin oppineet kunnioittamaan sitä ja ihastelevat sopivan matkan päästä.

Meillä ei ole ollut ollenkaan hiljaista ja tylsää vieraita käy koko ajan. Osa pentujen tulevista omistajista on käynyt vauvaansa ihastelemassa jo useita kertoja. Mitenhän minä muistan mikä lelu tai peitto oli kenenkin

Jätänkin pennut Jennin ja Antin hellään huomaan neljäksi päiväksi ja pakenen Viroon hevosvaellukselle, arvatkaa laitanko puhelimen kiinni...

 

 

Blanche on sitä mieltä että ulkopuolella on jännempää

 

Lasten päiväkoti.

 

Hampaiden teroitus menossa...

 

ja välillä täytyy ottaa pikku hörpyt.

 

Bebel miettii joisko vettä....