Viisi viikkoa ja Aya pyöristyy :) Siitä on tullut niin fiksun rauhallinen, ei hypi enää vasten kun tulen kotiin, vaan minun pitää polvistua sen tasolle. Odottavan aika on todella pitkä, sain niin kamalan pentukuumeen kun kävin Johannan pentuja katsomassa. Ihana, kohta saan istua iltakaudet laatikossa, kun isäntä on reissussa pohjoisessa.

Kelit alkaa olla järkyttävät, multavelli paljastuu lumen alta. Onneksi talo on mäellä ja piha kuivuu äkkiä, sitten vain nurmen istutukseen. Bertta ja Aya ei voi ulkoilla kuin terassitarhassa tai sitten ne on vietävä lenkille, eipä nuo pahemmin stressaa. Aya on päättänyt, että kissan paikka ei ole sisällä. Äitinsä kanssa yrittävät karkottaa sen, kun Arto yrittää sisälle. Kait se luonto kertoo Aikulle jotaina, koska siitä on tullut "hirmuinen" vahtikoira

Bertalla taas on ihan muut asiat mielessä Se on nyt niin täynnä virtaa, että päätin aloittaa sillä treenit. Ainoa vaan, että ei ole paikkaa missä treenata, kun joka paikka on loskalla. Lenkillä se on ihan mahdoton, tekee kaikkensa, että saisi jonkun mukaan leikkiin ja keppiä saa heittää vaikka viikon, niin rouva hakee.

Juornaan perällä odotus jatkuu